Suomalaisuus minussa

Viime viikon koulutehtävä pisti miettimään suomalaisuutta. Tehtävänannon mukaan Suomessa elää poikkeuksellisen homogeeninen kansa. Toukokuussa geeniperimän suppeuteen löytyi myös syy. Kuvaustehtävänä oli kahdeksan kuvan kuvareportaasi suomalaisuudesta.

Kun pohdin aihetta, mietin mitä on suomalaisuus minussa. Vaikka olenkin syntynyt Ruotsissa, geenit tekevät minusta suomalaisen. Tulin siihen tulokseen, että tietyllä tavalla olen kyllä stereotyyppisen suomalainen:

 

1. Luonto

Liittyykö se sitten suomalaisuuteen vai ei, mutta luonto on minulle tärkeä. Pidän nimenomaan Suomen luonnosta. Sen karusta hiljaisesta kauneudesta ammennan inspiraatiota ja energiaa työhön ja arkeen.

 

2. Hiljaisuus

Suomalaisia pidetään hiljaisena kansana. Minä olen melko hiljainen. Olen kääntänyt sen edukseni. Hiljaiset ovat monesti hyviä kuuntelemaan. Työssäni osaan kuunnella asiakkaitani, poimia olennaiset ja tehdä sisältöä, joka kiteyttää olennaisen. Jostakin kuulin senkin, että on olemassa syy sille, miksi ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu :) 

 

3. Pelkistäminen

Mistä johtuukaan suomalaisten tykästyminen pelkistämiseen? Se mikä pätee suomalaiseen muotoiluun pätee myös sisältöön. Yksinkertaista & pelkistä. Se on kaunista.

 

4. Ahkeruus

Tuo suomalaisia kuvaava sana on kyllä myös osa minua. Ahkera oppilas, ahkera työntekijä, ahkera yrittäjä…

 

5. Tunnollisuus

Tämä ominaisuus (ja myös tuo ahkeruus) on joskus iskostunut ärsyttävyyteen saakka osaksi minua. Silloin tällöin voisi päästää itsensä myös helpommalla. 

Vaikka nämä asiat saattavat kuvata meitä suomalaisia, on onneksi olemassa myös erilaisia suomalaisia. Ja  toisaalta, vaikka meissä suomalaisissa on samankaltaisuutta, olemme kaikki myös ainutlaatuisia.

stoorila-suomalainen-sisällöntuottaja